Solidaarisuus on kehitysyhteistyön kumppanuushankkeita ja lähialueyhteistyötä toteuttava kansalaisjärjestö. Meitä, kuten lukuisia muitakin järjestöjä, kiinnostaa tulevan hallituksen hallitusohjelman kirjaukset.
Olemme Kepan jäseninä mukana kampanjassa, jossa vaaliehdokkaita ja puolueita muistutetaan kansainvälisen vastuun kysymyksistä. Kampanjassa muistutetaan siitä, että ajankohtaisilla haasteilla on kansainvälinen taustansa.
Työ ja pääomat hakevat tuottoa sieltä mistä ne sitä eniten saavat. Työ pakenee maihin, joissa työntekijöillä on heikommat mahdollisuudet puolustaa etujaan. Pääomat pakenevat veroparatiiseihin ja yhteiskuntien tarvitsemat verotulot jäävät saamatta.
Maailman pelisääntöjä on muutettava reilummiksi ja siihen työhön Suomen uuden hallituksen on tartuttava.
Solidaarisuuden oma toiminta on pitkäjänteisten kehityshankkeiden toteuttamista yhdessä kumppaneidemme kanssa. Oma kokemuksemme kertoo, että pitkäjänteinen kehityspolitiikka tuo myös tuloksia.
Kehitysyhteistyön osalta Suomi on sitoutunut YK:n 0,7 %:n BKT-osuuteen, mutta ei ole sitä tasoa yhtä poikkeusta lukuunottamatta
saavuttanut. Nykyisestä 0,55 %:n tasosta on päästävä eteenpäin ja tavoitteesta on pidettävä kiinni.
EU-tasolla näyttää opulta syntyvän laajempi yhteisymmärrys rahoitusmarkkinaveron käyttöönotosta. Tämä pitkään pohdittu vero (esimerkiksi 0.05 %) kerättynä pörssi, johdannais- ja valuuttakaupasta tuo niitä resursseja, joita kansainvälinen yhteisö tarvitsee. Suomen hallituksen tulee sitoutua rahoitusmarkinaveron edistämiseen. EU:n tulee olla tässä asiassa suunnannäyttäjä.
Määrärahoille on tullut uusia haasteita ilmastomuutoksesta ja sen torjuntaan sitoutumisesta. Ilmastomuutoksetorjunta on vältämätöntä, mutta siihen tulee olla erillisiä resursseja. Kehitysmaat eivät ole ilmastonmuutokseen syyllisiä, eikä niiden kehitykseen luvattuja resursseja voi siirtää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siksi ilmastonmuutokseen käytettyjen varojen tilastointi erikseen on tärkeää.
Solidaarisuus pitää Suomen sitoutumista YK:n Millenium-tavoitteisiin tärkeänä. Maailman köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä ei näytä toteutuvan, mutta se ei oikeuta vähentämään ponnisteluja. Maailman ruokakriisi kertoo syvästä köyhyydestä.
Kansalaisjärjestöjen toteuttama kehitysyhtistyö on tärkeä osa Suomen kehityspolitiikkaa. Ne ovat kansalaistason vaikuttamista ja keino usein toimia siellä minne valtion toimin ei päästä. Kansalaisjärjestöt tuovat kehitysyhteistyön toteutukseen omaa osaamistaan ja sitoutumista.
Solidaarisuuden omat hankkeet keskityvät tasa-arvon edistämiseen ja ihmisten elämän parantamiseen työn ja toimeentulon kautta. Tämä työ on antanut meille näyttöjä siitä, että apu menee erittäin hyvin perille ihmiseltä ihmiselle.
Kehitysyhteistyön tulee myös olla ihmisoikeustyötä ja Suomen kehityspolitiikassa tulee edistää eri tavoin ihmisoikeuksien toteutumista.
Solidaarisuus toteuttaa lähialueyhteistyötä Venäjän Karjalassa. Olemme yksi harvoista lähialueyhteistyötä tekevistä järjestöistä, mutta meillä on avusta hyviä kokemuksia. Olemme toteuttaneet erinomaisiksi arvioituja hankkeita perheväkivallan ehkäisyssä, vanhustyössä ja nuorten parissa Sortavalassa ja Värtsilässä.
Lähialuemäärärahat ovat laskeneet voimakkaasti valtion budjeteissa siitä huolimatta, että ulkoministeriön teettämä evaluointi kiitteli kansalaisjärjestöhankkeita. Järjestöille lähialuetuki on hankala, koska sitä myönnetään pääsääntöisesti vain vuodeksi kerrallaan ja määrärahat ovat pieniä.
Lähialuetukeen tarvitaan pitkäjänteisempää suunnittelua ja rahoituskausia.
Solidaarisuus on määritellyt oman työnsä pitkäjänteiseksi kehityspolitiikaksi. Emme ole humanitäärisen avun järjestö, mutta olemme auttaneet kohdemaitamme kohdaneissa luonnonkatastrofeissa, kuten Mitch-myrskyn tuhoissa Nicaraguassa rakentamalla asuntoja talonsa menettäneille ja Somalimaan kuivuusongelmassa järjestämällä vesikuljetuuksia.
Luonnonmullistukset aiheuttavat valtavia inhimillisiä kärsimyksiä ja meidän ihmisten on autettava hädässä olevia. Apua tarvitaan usein nopeasti. Japanin maanjäristyksen ja tsunamin uhrit tarvitsevat nyt apua ja moni haitilainen on edelleen tuen tarpeessa.
Katastrofiapu ja pitkäjänteinen kehityspolitikka eivät ole toistensa vastakohtia. Molempia tarvitaan.
