Avioliittolaki edellyttää kirkolta ripeitä ratkaisuja

07.02.2016

Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan reilun 13 kuukauden kuluttua. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimijat kohtaavat samasukupuolisia aviopareja kasteiden yhteydessä, lapsi- ja perhetyössä, rippikoulunuorten vanhempina ja kaikessa muussakin toiminnassa. Kirkon on 1.3.2017 mennessä löydettävä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

+ Suomen lain näkökulmasta kirkon papit voivat vihkimiseen oikeutettuina viranhaltijoina vapaasti vihkiä avioliittoon myös samasukupuoliset parit. Valtion näkökulmasta ongelmaa ei ole, mutta kirkon näkökulmasta on, koska kirkossa on avioliitosta erilaisia käsityksiä. Onko lain mukaisesti toimivalla papilla vaara joutua rangaistuksi kirkossa? Miten?

+ Jos papin seurustelukumppani on samaa sukupuolta, rohkaiseeko piispa paria avo- vai avioliittoon? Jos avoliittoon, mikä on perustelu? Jos avioliittoon, miten piispa suhtautuu papin pyyntöön saada omalle avioliitolleen siunaus?

+ Pitääkö kirkko kaikkien jäsentensä avioliittoja avioliittoina? Jos kyllä, miten tämä näkyy käytännössä? Jos ei, miten tämä perustellaan ja mitä siitä seuraa?

Kirkon uudistajien Tulkaa kaikki -liikkeen mielestä kirkon on kyettävä vastaamaan näihin ja muihin asiaan liittyviin kysymyksiin ajoissa, perustellusti ja kaikenlaisia ihmisiä ja perheitä kunnioittaen. Osaltamme sitoudumme käymään kysymyksestä asiallista ja asiassa pysyvää keskustelua.

Tulkaa kaikki -liike on asettanut Helsingin hiippakunnassa täydet ehdokaslistat kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleihin, jotka pidetään 9. helmikuuta 2016. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Seurakuntalaisten listan äänestäjiä ovat seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt, ja pappilistan äänestäjiä ovat papit. Tulkaa kaikki -liike pyrkii kaikille avoimeen, uudistuvaan kirkkoon, jossa ketään ei syrjitä millään perusteella.

Tulkaa kaikki -liike ei ole käsitellyt kysymystä siitä, tulisiko kirkon vihkiä samasukupuolisia aviopareja, joten liikkeellä ei ole asiaan yhteistä kantaa. Useat ehdokkaat pitävät tavoitteena sitä, että kirkko vastaisuudessa vihkii kaikki avioon aikovat jäsenensä ja pyydettäessä siunaa myös maistraatissa solmitut avioliitot.

Lisätietoja Helsingin hiippakunnan ehdokkailta:
http://tulkaakaikki.net/helsingin-hiippakunta-kirkolliskokous-ja-hiippakuntavaltuustovaalit/


Miksi äänestää?

30.10.2014

Miksi äänestää?

Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntavaalit pidetään 9. marraskuuta. Vaaleissa valitaan seurakuntaneuvostojen ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet ja äänioikeutettuja ovat kaikki kuusitoista vuotta täyttäneet seurakuntien jäsenet. Tällä kertaa kirkkohallitus on aktiivisesti markkinoimassa vaaleja ja tunnus Usko hyvän tekemiseen näkyy katukuvassa. Samalla on odotus, että ehdokkaat tekevät aikaisempaa enemmän vaalityötä ja ovat vaalikoneessa äänestäjien arvioitavissa.

Miksi nyt näin paljon huomiota näihin vaaleihin, joissa moni on menettänyt äänioikeutensa erottuaan kirkosta. Juuri siksi.
Suomessa kirkkoon kuuluminen on ollut perinne, joka nyt vähitellen murtuu. Kaikkeen kuulumiselle pitää olla peruste ja luterilaisen kirkon erityispiirre on se, että maallikot pääsevät hyvin pitkälle vaikuttamaan kirkon toimintaan. Tätä ei vain aikaisemmin ole mainostettu, mutta nyt jäsenyyden merkitystä halutaan korostaa. Tietysti myös vähenevät verotulot pakottavat hakemaan jäseniä vapaaehtoistyöhön.
Tällä kertaa vaaleissa on myös enemmän poliittisia tunnuksia. Mutta eikö aina ole toitotettu, että uskontoa ja politikkaa ei pidä sekoittaa?  Näin onkin, mutta seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa päätetään siitä, miten resursseja käytetään. Siellä päätetään järjestetäänkö lasten muskareita tai varttuneempien retkiä. Valtuusto tekee Helsingissä isoja kaavoitus- ja rakennushankepäätöksiä. Ei siis ole yhdentekevää ketkä ja millä arvoilla ovat näitä päätöksiä tekemässä.

Opillisesti vaaleissa on kysymys myös suurista kysymyksistä. Nyt valittavat neuvostojen ja valtuustojen jäsenet ovat niitä, jotka päättävät keitä kahden vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa valitaan kirkolliskokouksen jäseniksi. Ja nyt siellä valtaa pitää vanhoillinen enemmistö, joka pitkälti estää kirkon uudistamisen.

On siis väliä ketä näissä vaaleissa kannattaa. Vaaleissa on monenlaisia ehdokkaita ja moni haluaa olla mukana yleisseurakunnallisilla tai suvaitsevaisuutta korostavilla Tulkaa kaikki – listoilla. Sekin toimii, mutta selkeää ja äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tehokkaampaa on, että useampi ehdokas kertoo jotain yhteiskunnallisesta ajattelustaan.
Kaikilla puolueilla on jonkinlaista seurakuntatoiminnan ohjelma- ja aktivointitoimintaa. Kotimaa-lehti teki kuukausi sitten haastatteluja puolueiden seurakuntavaaliohjelmista. Juttua tehnyt toimittaja oli lukenut kaikkien puolueiden ohjelmat ja soitti ihmetellen, miten juuri sosialidemokraateilla voi olla kattavin ja tavoitteellisin ohjelma. Se varmaan johtuu siitä, että asioita on jouduttu pohtimaan. Puolueessa on käyty keskustelua, jossa osa jäsenistä muistuttaa Forssan ohjelman vaatimuksesta erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Historiaa on pohdittu ja päädytty siihen, että kirkon hyvän tekemisen teemat ovat tärkeitä myös nykymaailmassa.

Tarja Kantola


Yhteisvastuuta kirkkoon

30.10.2014

Yhteisvastuuta kirkkoon

Mitä mieltä sosialidemokraatit ovat kirkon asioista ja tehtävistä?  Kootun vastauksen tähän kysymykseen löytää SDP:n tuoreesta seurakuntavaaliohjelmasta.  Tulevan marraskuun seurakuntavaaleja varten seurakuntatyöryhmässä laadittu ohjelma käsiteltiin toukokuussa puoluehallituksessa ja se on nyt ehdokkaiden käytössä vaalityössä. Seurakuntavaaliohjelma käsittelee vain evankelisluterilaisen kirkon toimintaa, koska muissa kirkkokunnissa ei ole vaaleilla valittavia luottamushenkilöitä. Kirkollisveroakin kerätään vain luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle.
SDP:n keskeisin uskontoja ja kirkkoa koskeva periaate on uskonnonvapauden kunnioittaminen. Kirkkoon kuuluminen on ok, mutta yhtälailla kunnioitamme jokaisen oikeutta olla kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan.
Uskonnon ja kirkon ja politiikan suhde on kompleksinen. Tuomitsemme uskonnon tuomisen politiikkaan ja osin kirkossa vierastetaan politiikan tuomista kirkkoon.
Oman puolueen piirissä kysellään aika ajoin pitääkö puolueella olla jokin erityinen kirkkokanta vai onko kysymys enemmän jokaisen henkilökohtaisesta asiasta tai sellaisesta ryhmätoiminnasta, joka ei puolueelle kuulu. Tämä kysymys on noussut usein esille puoluekokouksessa vaatimuksena erottaa kirkko valtiosta ja siis myös SDP:stä.  Asiaa ja historiaa tältä osin selvitettiin ansiokkaasti viime puoluekokouskaudella puoluevaltuustolle ja päädyttiin jatkamaan entisellä hyväksi todetulla linjalla. Luterilainen kirkko ja sen opetukset ovat vaikuttaneet laajasti kulttuuriimme ja näkyvät tänä päivänäkin. Kevään suvivirsikeskustelu osoitti, että rajanveto kulttuuriperinteen ja uskonnon välillä on hienonhieno.

Kansankirkon puolesta
Sosialidemokraattinen näkemys kirkon tehtävistä lähtee siitä, että kirkon kynnyksen tulee olla matala kaikkien tulla mukaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että kutsumme kaikkia iästä, sukupuolesta, taustasta, asemasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta mukaan. Tämä koskee myös kirkon työntekijöitä. Emme hyväksy naisten tai seksuaalivähemmistöjen syrjimistä työntekijävalinnoissa tai työtehtävissä.
Ohjelmassa myös todetaan, että yhteiskunnan kannalta ei ole yhdentekevää millaista pelastusta sen kansalaisille tarjotaan ja millaista he etsivät. Me torjumme uskonnon käyttämisen ihmisten alistamiseen, hallitsemiseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön. Me päinvastoin korostamme kirkon tehtävissä armosta puhumista.
Meille kirkon oven mataluus tarkoittaa myös sitä, että erilaisten tahojen tulee olla mukana kirkon hallinnossa. Korostamme seurakunnan jäsenten merkitystä. Kirkon toiminta ei voi olla vain palkatun työntekijävoimin toteutettua. Työhön tarvitaan mukaan maallikoita.

Hyvinvointivaltion tukena
Kirkon piirissä toimiessa näkee selvästi, että erilainen lähimmäisten auttaminen diakoniatyön kautta on tärkeä osa seurakuntien toimintaa. Sosialidemokraatinkin on tunnustettava, että yhteiskunnan turvaverkoissa on reikiä, joita paikkaamaan tarvitaan myös kirkon apua.  Kirkon diakonia tavoittaa yksinäisiä ja asunnottomia.
Seurakuntien ruokajakelut ovat suosittuja, mutta toivottavasti kehittyvät enemmän keittopäiviksi tai muiksi enemmän kohtaamisen paikoiksi. Tällaisessa on onnistunut mm Lauttasaaren seurakunta Helsingissä.
Seurakunnat tekevät myös yhteistyötä koulujen kanssa. SDP:n ohjelmassa nostetaan erikseen esille kirkon lapsi- ja nuorisotyö. Niille on monella paikkakunnalla paljon kysyntää ja rippikoulu on edelleen suosittu, vaikka muuten osallistuminen kirkon toimintaan ei kuuluisikaan perheen tapoihin. Nykyisin lapsen kummin merkitystä korostetaan tällaisissa yhteyksissä.
Ohjelmassamme muistutetaan siitä, että tänä päivänä moni on tahtomattaan yksinäinen. Seurakunnissa voidaan vaikuttaa siihen, että surun ja vastoinkäymisten keskellä ihmistä ei jätetä yksin.

Tukea maailmalle

Sosialidemokraateille globaalin vastuun kantaminen on olennainen osa kaikkea toimintaa. Niin myös seurakuntavaaliohjelmassa linjataan, että seurakuntien tehtäviin kuuluu kansainvälinen diakonia ja sitä tulee toteuttaa samoilla arvoilla kuin muutenkin toimitaan.
Kirkon piirissä on käynnissä kiistely siitä minkälaisten järjestöjen kautta kansainvälistä apua kanavoidaan.  Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä on valtuuston päätöksellä suljettu yhteistyöjärjestöjen joukosta pois ne, jotka eivät tunnusta naispappeutta tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.
Evankelisluterilaisella kirkolla on kaksi lähetysjärjestöä: Kirkon ulkomaanapu ja Lähetysseura. Nykypäivänä lähetystyö on käytännössä kehitysyhteistyötä, jossa erilaisten hankkeiden kautta tuetaan köyhyyden poistamista.

Vastuuta luomakunnasta
Seurakuntavaaliohjelmassa korostetaan myös seurakuntien vastuuta ympäristökysymyksistä.  Kehotamme hakemaan kirkon ympäristödiplomia, jotta kulutukseen ja päästöihin liittyvät kysymykset käydään seurakunnissa tarkasti läpi ja siirrytään vähemmän ympäristöä kuluttaviin käytäntöihin. Seurakunnilla on suuria kiinteistöjä ja niiden osalta kaikkialla on edessä sekä kustannusten vähentäminen että ympäristökysymykset.

Työstä ja työntekijöiden asemasta

SDP:n seurakuntavaaliohjelmassa erityistä huomiota kiinnitetään seurakuntien toiminnan ja työelämän kysymysten yhteyteen.  Seurakunnat ovat monien eri alojen työntekijöiden työpaikkoja. Kannustavaan työilmapiiriin on kiinnitettävä huomiota kuten muissakin työpaikoissa. Siinä kirkollinen työ ei poikkea muista työpaikoista.
Edustajiamme kannustetaan toimimaan vaikeasti työllistyvien puolesta ja toteuttamaan nuorisotakuuta omissa päätöksissä.

Ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös pienyrittäjien ja epäsäännöllistä työtä tekevien saamiseen mukaan toimintaan toiminta-aikatauluja suunniteltaessa.

***  ***
Seurakuntavaaliohjelma on valtakunnallinen ja sen ohella monissa seurakunnissa voi olla paikkakuntakohtaisia omia tärkeitä painotuksia. Helsingin piirissä sellaiseksi on arvioitu erityisesti suuri yksiasuvien määrä. Mukaantulo seurakunnan toimintaan, esimerkiksi kuoroon tai vapaaehtoistoimintaan, antaa mahdollisuuden löytää uusia tuttavuuksia.

***   ***

SDP suosittaa, että seurakuntavaaleissa käytetään sellaisia listanimiä, joista ilmenee listan taustataho. Tähän asti liian usein vaalilistojen nimistä on ollut hyvin vaikea tietää millaista yhteiskunnallista ajattelua listalla olevat ihmiset edustavat.  Nyt puolueiden piirissä kiinnostus omien listojen asettamiseen on kasvussa ja se toivottavasti näkyy syksyn vaaleissa.
Seurakuntavaalit ovat kuitenkin myös vaalit, joihin osallistuu ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa vain seurakunnassa. Siksi on tärkeää, että listoillamme on aina tilaa myös sitoutumattomille ehdokkaille.
Toinen tärkeä periaate on, että vaikka kannustamme kaikkia miettimään ehdokkuutta, kannattaa seurakuntavaaliehdokkaaksi lähteä, jos 1) on kiinnostunut kirkon toiminnasta ja 2)haluaa perehtyä oman lähialueen asioihin. Seurakuntahallinto on tällä hetkellä paras lähidemokratian kanava.
Ja lähivaikuttamisen ohella on syytä muistaa, että marraskuun seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoihin ja kirkkovaltuustoihin valittavat ovat samalla kirkolliskokousvaalien äänioikeutetut. Eli, jos haluamme vaikuttaa kirkon toiminnan suuriin kysymyksiin tulevina vuosina, on syytä vaikuttaa nyt. Usko hyvän tekemiseen on hyvä kutsu myös meille.
Tarja Kantola
SDPn seurakuntatyöryhmän puheenjohtaja


”jotta kynnys olisi matala”

30.10.2014

”jotta kynnys olisi matala”

Olen Paavalin seurakunnan jäsen ja ehdokkaana seurakuntavaaleissa sekä seurakuntaneuvostoon että kirkkovaltuustoon.

Olen ollut pidempään aktiivisesti mukana kirkon luottamustehtävissä ja uskon, että kokemukselleni on edelleen käyttöä.

Minulle Paavalin seurakuntaan kuuluminen tarkoittaa  omaan kotialueeseen kiinnittymistä ja lähimmäisten kanssa toimimista.

Olen allekirjoittanut Tulkaa kaikki- liikkeen ohjelman ja pidän siitä nousevan suvaitsevaisuuden korostamista tärkeänä.

Seurakuntavaalilistamme nimi on Paavalin sosialidemokraattien ja sitouitumattomien lista.  Kirkon piirissä on vähemmän poliittista ryhmätoimintaa, mutta pidän tärkeänä kertoa äänestäjille taustani ja  arvomaailmani. Olen mukana Helsingin kunnallispolitiikassa ja työssä ulkoministeriössä ulkoministerin erityisavustajana.

Olen ollut laatimassa puolueemme seurakuntavaaliohjelmaa ja sen pääsanoma on armo ja lähimmäisenrakkaus. Olemme asettaneet seurakunnille tavoitteita, kuten kirkon ympäristödiplomin hakeminen ja työelämän muutosten huomioiminen toiminnassa. Kirkon diakonialle on taattava mahdollisuudet huolehtia niistä, joita yhteiskunnan turvaverkot eivät tavoita. Ketään ei saa jättää yksin.


Olen ehdokkaana kunnallisvaaleissa Helsingissä.

28.10.2012